14.6.2011

Kuluttajaturvallisuusvalvonnan kohdentumista arvioidaan

Vanhuksille ja erityisryhmille tarjottavien turvapuhelinpalveluiden vastuita ei ole määritelty lainsäädännössä. Turvapuhelimen antamaan hälytykseen voidaan reagoida monella eri tavalla. Mahdollisista teknisistä häiriöistä ja linjavikaongelmista johtuen voi olla mahdollista, että hälytys turvapuhelimesta ei lähde minnekään. Voimassa olevien sopimusten mukaan kukaan ei vastaa turvapuhelinpalvelun kokonaisuudesta. Sopimukset on usein tehty toiminnan harjoittajien ehdoilla ja palvelun saajan näkökulma unohtuu. Turvapuhelinpalvelu on haastava kohde kunnalliselle viranomaisvalvonnalle. Kuluttajaturvallisuusvalvontaviranomaisten tehtäviin kuuluu valistaa toiminnanharjoittajien siitä, että palveluiden turvallisuudesta varmistuminen on heidän vastuullaan. Tämä käy ilmi agrologi (YAMK) Jaakko Leinosen opinnäytetyöstä, joka on laadittu Rovaniemen ammattikorkeakoulussa. Leinonen on haastatellut opinnäytetyötään varten laajalti palveluiden tarjoajia ja tarkastustoiminnan asiantuntijoita ympäri Suomen. Lisäksi Leinonen on kerännyt tilastoja turvallisuuspoikkeamista.

Leinosen mukaan kuluttajaturvallisuusvalvonnan käytettävissä on vähän käyttökelpoista tilastotietoa riskien arvioinnin taustaksi. Kuluttajapalvelusten turvallisuuteen liittyvistä poikkeamista ja läheltäpiti -tilanteista ei ole olemassa koottua tietoa. Jaakko Leinosen työstä käy ilmi muun muassa se, että Suomessa ei ole tilastoitu ulkoleikkipaikkatapaturmia.

Leinonen kantaa huolta myös tatuointi- ja lävistyspalveluiden laadusta. Näissä palveluissa laitteet ostetaan yhä useammin netistä ja toimenpiteet suoritetaan kotioloissa. Kuluttajaturvallisuuslain mukaista ilmoitusvelvollisuutta ei aina tunneta eikä sitä myöskään osata noudattaa. Tällöin viranomaiset eivät saa koottua tietoa. Kuluttajille suunnattavien palveluiden määrä kohoaa koko ajan eikä lainsäädäntö pysy nopeasti muuttuvan yhteiskunnan mukana. Palveluntuottajalla ei ole tällä hetkellä velvollisuutta ilmoittaa viranomaiselle tarjoamastaan palvelusta.

Elintarvike- ja terveydensuojelulaki sisältävät ilmoitusvelvollisuuden tietyssä tilanteessa ja tämän ilmoitusvelvollisuuden kautta tulee eteen kuluttajaturvallisuuslain alaista toimintaa. Lainsäädäntö on kuitenkin muuttumassa. Uusi kuluttajaturvallisuuslakiesitys sisältää ilmoitusvelvollisuuden merkittäviä riskejä sisältävästä palvelusta. Mikäli sellaista palvelua tarjotaan kotona, joka kuuluu kuluttajaturvallisuusvalvonnan valvonnan piiriin, on viranomaisilla oikeus tarkastukseen (tarvittaessa poliisin virka-apua käyttäen), kun sellainen katsotaan tarpeelliseksi.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) kansallisessa valvontaohjelmassa on mukana 16 kuluttajapalvelusta uimarannoista ratsastukseen ja kiipeilykeskuksiin. Kaikista valvontaohjelman mukaisista palveluista laskettelu- ja rinnepalveluissa todetaan lukumääräisesti eniten turvallisuuteen liittyviä tapahtumia. Huvi- ja perhepuistojen sekä eläinpuistojen kävijävolyymit ovat suuria, mutta niissä sattuu suhteellisesti vähän tapaturmia. Palvelusten tarjoajien korkea turvallisuuskulttuuri sekä niihin kohdistuva median huomio ennaltaehkäisevät omalta osaltaan tapaturmia. Pienetkin tapahtumat päätyvät hyvin nopeasti tiedotusvälineisiin.

Lapin olosuhteiden näkökulmasta on tärkeää, että kansallinen valvontaohjelma sisältää myös koskimelonnan, luontoliikunta- ja retkeilyreittien sekä lumi- ja jäärakentamisen turvallisuuden. Jaakko Leinonen soveltaa käytännön tasolla opinnäytetyönsä tietoja toimiessaan Rovaniemen kaupungin terveystarkastajana.

Jaakko Leinonen on laatinut opinnäytetyönsä yhteistyössä Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin toteuttaman Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmähankkeen kanssa.

Lisätietoa:

Jaakko Leinonen, Rovaniemen kaupunki, puh 0400 228928
Pekka Iivari, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti, puh 020 798 5438
Hilkka Jankkila, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, puh 020 798 5334


 
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK